Vanha mies ja oikea joulu

Mies oli vanha ja harmaa. Oli pukeutunut myös niin että häntä harvoin laitettiin merkille kulkiessaan kaupungin katuja. Kulku oli hidasta, selkä jo hieman köyryssä. Jos satuit hänet huomaamaan hän herrasmiehenä nosti ohikulkiessasi hattuaan, paljastaen pitkähköt, harmaan valkeat ja hieman kiharat hiuksensa. Lierihatun alta pilkistivät sinisenkirkkaat, hymyilevät silmät.

Vanha mies pitkässä takissaan kulki hitaasti Reskalla, ihmiset vilisivät ohi väistellen häntä. Välillä hän pysähtyi huilaamaan ja seurasi ohi kulkevaa kansaa. Ihmisiä, nuoria ja vanhoja, naisia ja miehiä, pitkiä ja lyhyitä, kulki edestakaisin kuin muurahaispesässä. Kuten muurahaisia näitäkin olentoja yhdisti joku korkeampi voima joka kertoi mitä tehdä ja minne mennä. Muurahaisten tavoin nämäkin raahasivat kantamuksiaan kohti pesäänsä. Nyt oli joulu.

Mies istahti penkille, risti kätensä syliinsä ja hymyili surumielisesti. Muurahaisista poiketen ihmiset törmäilivät toisiinsa, jonottivat pankkiautomaatille, vilkuilivat kelloonsa, puhuivat kännykkään, kaikkea tekemistä yhdisti nykivät, hätäiset liikkeet ja äkkipysäykset kuin jotain muistaakseen. Vanha mies nousi vaivalloisen näköisesti pystyyn pudottaen samalla lierihattunsa maahan. Hän kumartui nostamaan hattuaan jolloin ohikulkeva nuorehko nainen, toisessä kädessään pieni tyttölapsi toppatakissaan ja toisessa kädessään valtava tavaratalon kassi, melkein hatun päälle astuen sihahti hampaidensa välistä: ”Pois tieltä!”. Mies nosti hatun, hitaasti puisti sen lumesta, laittoi päähänsä ja siirtyi kävelykadun reunaan kultasepän liikkeen eteen pois virran alta.

Mies katseli näyteikkunan kimallusta ja samalla omaa heijastavaa kuvaansa. Katseli itseään silmiin, pyöritti päätään sanoen hiljaa itsekseen: ”Ihan en tätä ajatellut”. Kääntyi ympäri ja suuntasi kulkunsa kohti toria. Torin kulmassa kääntyi vielä katsomaan jalkakäytävän vilinää, nosti katseensa ylös ja katosi.

Rientäessäsi kaupoista toiseen muistatko Sinä nähneesi vanhaa miestä? Harmaata, hidasta herrasmiestä pitkässä takissaan ja lierihatussaan? Muistatko sinä kiireiltäsi huomanneesi Oikean Joulun?

2 kommenttia artikkeliin “Vanha mies ja oikea joulu”
  1. avatar Basistitar sanoo:

    wau mikä teksti!!!!! pysähdytti – ja miettimään, myös muulloinkin kuin jouluna. mihin meillä ihan OIKEESTI on kiire? aina? pakenemmeko itseämme ja omia ajatuksiamme vai….? 🙂

  2. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Kun luin tämän tekstin niin mieleeni nousi omasta lapsuudestani
    Hans Christian Andersenin puhuttelevat sadut. Vanha mies ja oikea joulu ei vaan pysäytä vaan saa lukijan tarkastelemaan
    omaa arvomaailmaansa ja kirjoittaja on onnistunut sanomassaan.

Jätä kommentti

css.php