Evakkomatka

Ulko-oveen kolkutettiin voimakkaasti. Maastopukuiset, hermostuneet, nuoret finninaamaiset sotilaat kehoittivat pitämään kiirettä. Vihollinen oli tulossa jo Lopen kohdalla, kymmenen minuuttia aikaa kerätä tavarat autoon ja lähteä kohti keräyskeskusta Porin takana.

Kymmenen minuuttia! Eihän siinä ehdi… Lapset, äkkiä tänne! Vaatteita nopeasti kassiin, lääkkeet, henkilökohtaiset paperit. Ruokaa matkalle. ”Pitäkää kiirettä!” huudettiin ovelta. Mutta kun pitäisi kerätä sitä ja… ”Ei ole aikaa, nyt matkaan!”, karkein käsin lapsia kannettiin jo ulos nyytteineen. Nuorimmainen itki nukkensa perään. Asiat sinkoilivat mielessä yhtä aikaa, mitä vielä tarvitaan? Tykistön kumu läheni koko ajan. Perhe autoon ja vain kaksi kassia ehti mukaan. Sotilaat ohjasivat liittymään ohiajavaan jonoon. Taustapeilistä näin kuinka rakkaan kotitalon päälle heitettiin bensiiniä, ikkunat rikottiin ja ripein ottein talo sytytettiin tuleen hidastamaan hyökkääjää. Miljoonat muistot, valokuvat, koko eletty elämä olivat kohta poissa.

Mummo siellä jossain, sinä koit sen kaiken tasan 70 vuotta sitten.

Kommentti artikkeliin “Evakkomatka”
  1. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Näinhän se meni. Äitini oli kymmenen, kun sota syttyi. Perunakuoppaan piiloon menivät ensimmäisiä pommituksia, sitten tuli lähtö. Sotilailta tuli käsky, että kaksi tunti aikaa. Talot tuleen, jollei itse polta, niin sitten sotilaat. Vaatteita päälle niin paljon kuin vain sai mahtumaan. Joku pieni nyytti mukaan, ei muuta. Äitiä jäi silloin harmittamaan lipaston alalaatikkoon jääneet kaksi nukkea. Tavarat oli pakattu jo Terijoella junanvaunuun aikaisemmin. Kivennavalla odottelivat äitinsä kotona, mitä tuleman pitää. Aamulypsyltä tullessaan oli tätinsä sanonut, että nyt varmaan sota syttyy, kun kaksi desanttia tuli rajalta päin ja kulkivat pellon halki. Ei mennyt kauaa, kun pommikone tuli ja laski samalle pellolle pomminsa.

Jätä kommentti

css.php