Lintuvintti I

Tänä vuonna on tullut jo 11 vuotta kun lopetin legendaarisen Lintuvintin eli Tanssiravintola Kolibrin leivissä. Siellä vierähtikin viisi vauhdikasta, värikästä ja unohtumatonta vuotta. Se oli sitä aikaa kun siellä kävivät ”kaikki” ikäluokissa 20 – 90v. Siltä ajalta on lukemattomia tarinoita joista aika on lumoavasti karsinut särmät ja nimet.

Vintillä oli lyömätön maine. Hauskan illan jälkeen asiakkaat tyhjensivät taskunsa taksissa ettei sinne jäisi todisteita käynnistä se kun olisi sinällään jo hellasärön paikka. Reppurit ympäri maan tiesivät tarkalleen mihin viikolla kannattaisi suunnata jotta olisi mahdollisuus retongin pyörittelyyn, taksurit ja respat pystyivät hyvällä omalla tunnolla suosittelemaan minne mennä. Ei ollut sellaista arkipäivää ettei ainakin parisataa musiikin ja vastakkaisen sukupuolen ystävää olisi suunnannut kohti yläkertaa viikonlopuista puhumattakaan.

Parhaat tipit sain yhdeltä maailman omistajalta joka tuli rehvakkaasti uuden tyttöystävänsä kanssa tiskille tilaamaan parasta mitä rahalla saa. Tilaus tehtiin, kuten tilanne ja rooli tietysti edellyttikin, töykeästi ja ylimielisesti. Kaiken nähneenä emme siitä hätkähtäneet vaan tottakai laitoimme parasta pöytään. Sötköttimet saatuaan kaveri vielä löi kourallisen kolikoita käteeni kailottaen kovaäänisesti: ”Pidähän poika loput!”. Seuraavalla kerralla kun keskinäistä lämpöä täynnä oleva pariskunta tuli tilaukselle vedin kaverin hieman syrjemmälle ja annoin hänelle kolikoiden mukana tulleen kihlasormuksen. Taisi olla kallis sormus koska ääntäkään päästämättä löi käteen nipun seteleitä. Mukava kaveri.

Kommentti artikkeliin “Lintuvintti I”
  1. avatar Katleena sanoo:

    Kiitos hauskasta ajankuvasta!

    Täytyy sanoa, että teillä on ollut kunnioitettava ammattimoraali. Moni ärtyisi ylimielisestä asiakkaasta, mutta on todellista ammattilaisuutta ymmärtää asiakkaan tarve ja toimia sen mukaan.

    Provosoiminen on helppoa, provosoitumatta jättäminen vaikeaa.

Jätä kommentti

css.php